Sijainti: Pääsivu Lukeminen Tietopalvelu Lukutaidon arviointi Nimeämisen arvioinnista

Nimeämisen arvioinnista

Nimeämistaitoja ja siinä ilmeneviä ongelmia voidaan arvioida erilaisilla nimeämistehtävillä. Nimeämistaitoja voidaan tarkastella nopeuden tai tarkkuuden kannalta sekä erilaisissa konteksteissa. Lisäksi voidaan havainnoida, minkälaisia virheitä lapsi tekee tai millaisia tarinoita hän osaa kertoa.

Nimeämisnopeus.

Nimeämisnopeutta on arvioitu yksittäisten kuvien nimeämisen ja sarjallisen nimeämisen tehtävillä. Edellisessä menetelmässä mitataan kuvan nimeämistä edeltänyttä latenssiaikaa ja jälkimmäisessä pitkien kuvasarjojen nimeämiseen käytettyä kokonaisaikaa. Tehtävätyyppinä sarjallisen nimeämisen on useissa tutkimuksissa havaittu erottelevan paremmin lukemisvaikeuslapset normaalisti lukevista kuin yksittäisten ärsykkeiden nimeämisen. Nopean sarjallisen nimeämisen testissä eli RAN-testissä (Rapid Automatized Naming Test; Denckla & Rudel, 1974; suomenkielinen versio: Ahonen, Tuovinen & Leppäsaari, 1999) tulee nimetä sarjoittain esitettyjä visuaalisia ärsykkeitä eli esineitä, värejä, numeroita ja kirjaimia niin nopeasti ja tarkasti kuin mahdollista. Tehtävässä mitataan ärsykkeiden nimeämiseen kulunutta kokonaisaikaa ja virheellisyyttä Ärsykkeet esiintyvät tehtävässä toistuvasti, ja kukin ärsykekategoria esitetään omassa tehtävässään.. Suomalainen testiversio sisältää myös nopean vaihtuvien ärsykkeiden osatehtävät (Rapid Alternating Stimulus; Wolf, 1986), joissa nimetään ärsykkeitä erilaisista semanttisista kategorioista kuten numeroita ja kirjaimia tai numeroita, kirjaimia ja värejä. Testissä on suomenkieliset normit 6,5 - 12-vuotiaille. Testi on tarkoitettu erityisopettajien, puheterapeuttien ja psykologien käyttöön.

 

Nimeämistarkkuus.

Nimeämistarkkuutta voidaan arvioida testitehtävissä oikeiden vastausten määrän ja tehtävässä tehtyjen nimeämisen virheiden avulla. Nimeämistarkkuuden arvioinnissa on käytetty yksittäisten kuvien nimeämisen tehtäviä ja eri konteksteihin perustuvia tehtäviä kuten lauseentäydentämis-, kuvailu- ja riimitystehtäviä (mm. German, 2000; suomenkielinen versio SLT-testi: Tuovinen, Ahonen & Westerholm, 2007) tai nopean sarjallisen nimeämisen tehtäviä. Eräs tunnetuimmista yksittäisten kuvien nimeämisen testeistä on esimerkiksi Bos­to­nin nimentätesti eli BNT (Kaplan ym., 1983; suomenkielinen versio: Laine, Koivuselkä-Sallinen, Hänninen,  & Niemi, 1997). BNT-testi koostuu 60 mus­ta­val­koi­ses­ta kuvasta, jotka esitetään vaikeutuvassa järjestyksessä. Tehtävässä mitataan oikeiden vastausten määrä. Testissä on normit 5.5 – 10-vuotiaille lapsille. Testi on tarkoitettu psykologien ja puheterapeuttien käyttöön.  Sen sijaan WFVT-testi (Word Finding Vocabulary Test; Renfrew, 1995) on tarkoitettu hieman nuoremmille lapsille, jotka ovat iältään 3-8-vuotiaita. Testi sisältää 50 mustavalkoista piirrettyä kuvaa. Sitä voi käyttää eri ammattialojen edustajat. Testistä ei ole olemassa suomenkielisiä normitietoja.

 

Nimeäminen eri konteksteissa

SLT-testillä (Tuovinen, Ahonen & Westerholm, 2007) voidaan puolestaan arvioida eri nimeämistaidon osa-alueita (nimeämisen tarkkuus ja nopeus sekä nimeäminen eri konteksteissa ja sanaryhmissä) voidaan arvioida samanaikaisesti. SLT-testin avulla voidaan arvioida 4–10-vuotiaiden lasten sananlöytämisen ja nimeämisen vaikeuksia. Testi jakautuu 4–7-vuotiaille ja 8–10-vuotiaille sopiviin versioihin. Testi on normitettu suomalaisella aineistolla. Testi on tarkoitettu puheterapeuttien, psykologien ja erityisopettajien käyttöön. Testin avulla voidaan arvioida lapsen nimeämisen tarkkuutta ja nopeutta, vihjeen tuomaa apua sekä eleiden ja ilmeiden käyttöä nimetessä. Sananlöytämiskykyä arvioidaan testissä erilaisten osatehtävien kuten substantiivien, verbien ja yläkäsitteiden nimeämisen osioilla sekä lauseentäydentämisosiolla. Nimeämistestauksen jälkeen tarkistetaan, ymmärtääkö lapsi ne sanat, joita hän ei osannut nimetä.

 

Kertova puhe.

Nimeämisvaikeuteen liittyy usein myös kertovan puheen ongelmaa, jolloin puheentuotto voi olla tavallista niukempaa ja se voi sisältää sananhaun piirteitä. Lapsen kertovan puheen taitoja voidaan arvioida erilaisilla kuvasarjoista kerronnan (Lerkkanen, Poikkeus & Ketonen, 2008), kuultujen kertomusten toistamisen sekä spontaanin kerronnan tehtävillä. Kertovan puheen testitehtäviä (esim. Bus Story-test) on jonkin verran saatavilla. Kuitenkaan olemassa olevat testitehtävät eivät ole suomalaislapsilla normitettuja tai niitä ei ole käännetty suomen kielelle (German, 1991). Lapsen kerronnasta voidaan arvioida muun muassa sananhaun piirteitä, sananhaun tiheyttä, kertomuksen sanamäärää, sanaston laatua, kertomuksen rakennetta sekä käytettyjen ilmausten keskipituutta.

Lukivalmiuksien arviointi.

Niilo Mäki Instituutti on julkaissut vuonna 2011 lukivalmiuksien arviointimenetelmän 4-5-vuotiaille (Puolakanaho, Poikkeus, Ahonen & Aro, 2011). Arviointimenetelmä on tarkoitettu käytettäväksi neuvolan 4- ja 5-vuotistarkastuksissa. Menetelmä sisältää myös nopean nimeämisen tehtävän.

 

Arvioinnista kuntoutukseen.

Nimeämistä arvioitaessa voidaan testitehtävätulosten ohella saada myös laadullista lisätietoa nimeämisvaikeudesta. Esimerkiksi lapsen tekemiä nimeämisvirheitä voidaan analysoida ja luokitella (esimerkiksi semanttisiin tai fonologisiin virheisiin eli sanakorvautumiin; ks. tarkemmin Nimeämisvaikeus). Etenkin yksittäisten kuvien nimeämistehtävissä virheiden laadullinen tarkastelu on mielekästä.  Arviointitehtävistä saatuja tietoja eli onko lapsi hidas ja/tai epätarkka nimeäjä, minkälaatuisia nimeämisvirheitä lapsi tekee ja esiintyykö lapsen kertovassa puheessa niukkuutta tai sanahakua, voidaan käyttää apuna kuntoutusta suunniteltaessa ja toteutettaessa.

 

Lähteitä ja arviointimenetelmiä

 

Ahonen, T., Tuovinen, S. & Leppäsaari, T. (1999). Nopean sarjallisen nimeämisen testi. Jyväskylä: Niilo Mäki Instituutti ja Haukkarannan koulu.

 

Bus Story test. Early Learning Oy.

 

Denckla, M. B. & Rudel, R. (1974). Rapid “automatized” naming of pictured objects, colors, letters, and numbers by normal children. Cortex 10, 186–202.

 

German, D.J. (1991). Test of Word Finding in Discourse. (TWFD). Austin: PRO-ED.

 

German, D. J. (2000). Test of word finding. Examiner’s manual. (Toinen painos) Austin: PRO-ED.

 

Kaplan, E., Goodglass, H. & Weintraub, S. (1983). Boston Naming Test. Philadelphia: Lea & Febiger.

 

Laine, M., Koivuselkä-Sallinen, P., Hänninen, R. & Niemi, J. (1997). Bostonin nimentätestin suomenkielinen versio. Helsinki: Psykologien kustannus.

 

Lerkkanen, M-K, Poikkeus, A-M & Ketonen, R. (2008). ARMI 2. Luku- ja kirjoitustaidon arviointimateriaali 2. luokalle.

 

Puolakanaho, A., Poikkeus, A-M, Ahonen, T. & Aro, T. (2011). LUKIVA -Lukivalmiuksien arviointimenetelmä 4-5-vuotiaille. Niilo Mäki Instituutti.

 

Renfrew, C.E. (1995). Word Finding Vocabulary Test. Bicester: Winslow Press Limited.

 

Tuovinen, S., Ahonen, T. & Westerholm, J. (2007). Sananlöytämistesti. Jyväskylä: Niilo Mäki Instituutti ja Haukkarannan koulu.

 

Wolf, M. (1986). Rapid alternating stimulus naming in the developmental dyslexias. Brain and Language, 27, 360–379.

sivun alkuun