Sijainti: Pääsivu Matematiikka Tietopalvelu Tukitoimet Oppimisen tuen muodot ja toimijat Toimijat moniammatillisessa yhteistyössä

Toimijat moniammatillisessa yhteistyössä

Laadukkaan tukemisen edellytyksenä on toimiva moniammatillinen yhteistyö. Moniammatilliseen yhteistyöhön osallistuu kasvatus- ja sosiaalialan sekä terveydenhuollon ammattilaisia yhdessä huoltajien kanssa. Yhteistyössä suunnitellaan miten lapsen tarvitsema tuki järjestetään, millaisiin sisältöihin ja tavoitteisiin eri tukiajanjaksoilla tähdätään ja miten tuen vaikutusta lapsen taitojen kehittymiseen seurataan. Yhdessä myös sovitaan, ketkä vastaavat eri toiminnoista. Kirjattujen suunnitelmien avulla tuen toteuttaminen ja seuraaminen on helpompaa ja jäsentyneempää.

Oppilashuoltotyö

Lapsen tuen tarvetta ja tuen järjestämistä käsitellään moniammatillisessa oppilashuoltoryhmässä vähintäänkin tuen muotojen nivelkohdissa, kuten tehostetun tuen ja erityisen tuen aloittamista tai lopettamista arvioitaessa. Moniammatillisessa työryhmässä päästään jakamaan eri tahojen tietoja lapsen taidoista ja kehityksestä sekä miettimään asioita eri näkökulmista.

Koulussa ja päiväkodeissa oppilashuoltotyötä tehdään moniammatillisissa oppilashuoltoryhmissä, joihin nimetään työntekijät. Päiväkodeissa oppilashuoltoryhmään kuuluu usein päiväkodin johtaja, erityislastentarhanopettaja, (koulu)psykologi, terveydenhoitaja, tarvittaessa lastensuojelun työntekijä sekä kyseisen ryhmän opettaja. Kouluissa ryhmässä toimii usein koulun rehtori, koulupsykologi, koulukuraattori, kouluterveydenhoitaja, erityisopettaja sekä asianomainen opettaja. Tarpeen mukaan ryhmään voidaan kutsua myös muita asiantuntijoita ja lapsen huoltajat. Kun oppilashuoltotyössä käsitellään yksittäistä lasta koskevaa asiaa, asian käsittelyyn voivat ottaa osaa ne lapsen opetukseen ja oppilashuollon järjestämiseen osallistuvat, joiden tehtäviin lapsen asian käsittely välittömästi kuuluu. Koulussa lasten asiat otetaan oppilashuoltoryhmän käsittelyyn huoltajien suostumuksella ja opettajan ehdotuksesta. Oppilashuoltoryhmän keskeisimmät tehtävät ovat esille tulleiden asioiden käsittely, toimenpiteistä ja työnjaosta sopiminen sekä seuranta. Lisäksi oppilashuoltoryhmä koordinoi ja kehittää koulunsa oppilashuoltoa yleisesti.

 

Kun matemaattisten taiojen kehittämiseen mietitään tukitoimia, lapsen taitoja ovat arvioineet ryhmän opettajan lisäksi usein erityisopettaja ja toisinaan myös psykologi. Lapsen vanhemmat ovat avainhenkilöitä: he osaavat kertoa kuinka oppimisen taidot tai oppimisvaikeudet näkyvät kotioloissa. Yhdistämällä arvioinneista ja lapsen työskentelystä saadut kokemukset ja tiedot voidaan yhdessä arvioida millaisesta tuesta lapsi parhaiten hyötyy.

Kasvatushenkilöstön yhteistyö

 

Johtaminen

Kasvatusyhteisön johtamisessa johtajan keskeisiä tehtäviä ovat työyhteisön kehittäminen kohti yhteisiä tavoitteita, perustehtävän toteutumisen edistäminen sekä hyvän pohjan luominen kasvatustyön toteuttamiselle. Johtajan on tärkeä tunnistaa työyhteisön vahvuudet, vahvistaa itsearviointia sekä huolehtia pedagogisesta johtamisesta. Johtajan ei tarvitse tietää kaikkea eikä osata kaikkea. Sen sijaan hänen täytyy vastata työyhteisön sisäisestä kommunikoinnista. Johtajan vetämän vuorovaikutteisen keskustelun kautta työyhteisö muodostaa käsityksensä muun muassa arvoista, joiden varaan yhteiset käytänteet rakentuvat.

Johtajan tukea tarvitaan työyhteisön monissa arkisissa tilanteissa. On kuunneltava, ratkaistava ristiriitoja sekä huolehdittava yhteistyön toimivuudesta erilaisissa verkostoissa. Johtaja linkittää monialaiset toimijat yhteen esimerkiksi oppilashuoltotyössä. Viime kädessä johtaja vastaa yksikkönsä tukitoimien järjestämisestä sovittujen linjausten mukaan.

Johtaminen pitää sisällään myös toimimisen ylemmän hallinnon ja työntekijöiden välillä. Johtaja vastaa työyhteisön viestien välittämisestä eteenpäin ylemmälle johdolle ja toisaalta ylemmän johdon viestien välittämisestä kentän tasolle. Hyvä johtaja tuntee oman työyhteisönsä, osaa välittää ylemmän johdon määräykset oikealla tavalla väelleen ja käsitellä ne niin, että saa työyhteisön sitoutumaan niihin.

Johtajan oma sitoutuminen työyhteisön tavoitteisiin on kaiken perusta. Työntekijöiden luottamus rakentuu kannustavan, osallistavan ja vuorovaikutteisen johtamisen kautta.

Opetuksen yhteistyö

Lapsen tukemiseen matematiikan oppimisessa osallistuu usein lapsen oman opettajan lisäksi myös muita opetusalan ammattilaisia, kuten erityis(lastentarhan)opettaja. Jotta lapsen tukeminen onnistuisi hyvin, taustalla pitää olla eri toimijoiden hyvä yhteistyö. Jos lapsi esimerkiksi opiskelee osan matematiikan tunneistaan erityisopettajan luona, on olennaisen tärkeää, että tieto lapsen taidoista ja kehittymisestä siirtyy opettajalta toiselle. Silloin kumpikin opettaja osaa mitoittaa opetuksensa oikein.

Päiväkodeissa ja kouluissa on otettu käyttöön monia käytäntöjä, joilla opettajien ja erilaisten opetusryhmien yhteistyötä on pyritty tiivistämään. Käyttämällä resursseja mahdollisimman joustavasti voidaan lapsille tarjota tukea monipuolisesti, tarkoituksenmukaisesti ja riittävän varhaisessa vaiheessa. Esimerkiksi samanaikaisopetuksessa erityisopettaja toimii tukea tarvitsevan lapsen ryhmässä toisena opettajana osan matematiikan tunneista. Opettajien tulee suunnitella tunnit yhdessä, jotta kumpikin tietää mitä osaa tunnista kumpikin opettaa ja keiden lasten tukemiseen erityisesti keskitytään. Kahden opettajan läsnäolo tunnilla antaa paljon lisämahdollisuuksia opetuksen toteuttamiseen ja lasten taitojen kehittymisen arviointiin.

Toisena esimerkkinä yhteistyöstä ja matematiikan opetuksen järjestämisestä koulussa ovat niin sanotut matematiikan palkkitunnit. Tällä tarkoitetaan sitä, että kaikkien rinnakkaisluokkien matematiikan tunnit ovat aina samaan aikaan; matematiikan tunnit näkyvät yhtenäisenä "palkkina" ryhmien lukujärjestyksessä. Palkkitunneilla erityisopettaja ottaa eri rinnakkaisluokilta luokseen tukea tarvitsevat lapset. Käytäntö on joustava, sillä lapset voivat tuen tarpeen mukaan opiskella omassa opetusryhmässään tai erityisopettajan pienryhmässä. Myös tällainen järjestely vaatii onnistuakseen taustalle luokanopettajien ja erityisopettajan saumatonta yhteistyötä.

Myös kahden yleisopetuksen rinnakkaisryhmän tai vuosiluokan opettaminen

kahden opettajan voimin antaa joustoa ja uusia eriyttämisen mahdollisuuksia opetukseen. Esimerkiksi matematiikan tunneilla lapsia voidaan jakaa erilaisiin ryhmiin, joiden kokoonpano elää lukuvuoden aikana. Joustavalla ryhmittelyllä erilaisille oppijoille pystytään tarjoamaan tukea tai lisähaastetta tarpeen mukaan. Toiminta edellyttää opettajilta yhteistä suunnittelua ja toiminnan sekä lasten jatkuvaa arviointia.

Joissakin kouluissa on kokeiltu myös ratkaisua, joissa erityisryhmä ja yleisopetuksen vastaava ikäryhmä opiskelevat pääsääntöisesti yhdessä, luokanopettajan ja erityisluokanopettajan johdolla. Ryhmällä on käytössään myös toinen pienempi tila, jotta joillakin tietyillä tunneilla erityisen tuen tarvitsijat voivat opiskella myös pienemmässä ryhmässä. Järjestelyn ansiosta myös yleisopetuksen oppilaat voivat osallistua tehostetun tuen jaksoon, esimerkiksi erityisluokanopettajan pienryhmätunneille.

Avustava henkilö opetusryhmässä

Jos opetusryhmällä on käytettävissä avustava henkilö, on ryhmän opettajan hyvä miettiä jo ennakkoon, millainen hänen työnkuvansa ryhmässä on. On kuitenkin korostettava, että opettaja kantaa aina vastuun opettamisesta; hän ohjeistaa avustajaa ennen tuntia siitä mitä lasten tulisi tehdä ja ennen kaikkea mitä lasten tulisi oppia. Jos avustaja toimii vain yhden lapsen kanssa, hänen kannattaa osallistua lasta koskeviin suunnittelupalavereihin, kuten HOJKS-palaveriin, lienee suotavaa, jotta olisi selvillä oppimistavoitteista ja -sisällöistä sekä käytettävistä menetelmistä.

Ohjatessaan lapsia avustavan henkilön on hyvä kiinnittää huomiota muun muassa seuraaviin seikkoihin. On hyvä tarkkailla, että lapset ymmärtävät ohjeet. Tarvittaessa ne on toistettava ja samoin uudet käsitteet on selitettävä. Lapsia voi muistuttaa tehtävien tekemisen aikana aiheeseen liittyvistä asioista, joita on käyty aiemmin tunnilla läpi. Avustava henkilö on toisena silmäparina tarkkailemassa mahdollisia vaikeuksia ja virheellisiä ratkaisukeinoja, joita lapsilla on. Avustajan on hyvä kertoa havainnoistaan ryhmän opettajalle, joka voi ottaa ne huomioon suunnitellessaan tulevia tunteja. Avustava henkilö voi myös opastaa lasta käyttämään sopivia opetusvälineitä, kuten havaintomateriaalia tai tietokonetta. Laajemmin asiaa katsottaessa on toivottavaa, että jokainen lapsi voi olla läsnä ja osallistua täysipainotteisesti matematiikan tunneilla. Juuri tätä avustava henkilö voi olla työpanoksellaan tukemassa.

Kodin ja (esi)koulun yhteistyö

Lapsen kasvun ja kehityksen tukemisen kannalta on keskeistä hyvä yhteistyö (esi)koulun ja kodin välillä. On tärkeää, että tukitoimien tavoitteet on yhdessä sovittu ja työnjako niiden saavuttamiseksi on selkeä. Tämän lisäksi säännöllinen yhteydenpito ja tiedottaminen lapsen edistymisestä oppimisessa on tärkeää. Myös vanhempien havaintoja lapsen taitojen kehittymisestä ja tukitoimien vaikutuksesta on hyvä kuulostella säännöllisesti.

Yhteistyön pohjaksi huoltajille on pyrittävä antamaan tietoa opetussuunnitelmasta, opetuksen järjestämisestä, oppilashuollosta ja mahdollisuudesta osallistua kodin ja (esi)koulun väliseen yhteistyöhön.

Matematiikan taitojen tukemisen kannalta kouluikäisten lasten vanhempien keskeisimpiin tehtäviin kuuluu valvoa kotiläksyjen tekemistä.  Jotta vanhempi voi tukea lastaan kotiläksyissä, kotitehtävät on merkittävä selkeästi. Kotiväen on puolestaan hyvä välittää tietoa siitä, miten läksyjen tekeminen kotona on sujunut. On hyvä tiedostaa, että lapsi saattaa käyttäytyä hyvin eri tavoin kotona ja koulussa. Esimerkiksi koulussa pidättyväinen lapsi saattaa kotona purkaa koulutyön aiheuttamaa väsymystä ja turhautumaa. Kotiläksyjen tekemisestä saattaakin muodostua painajainen sekä lapselle että vanhemmalle. On tärkeää, että tällainenkin tieto kulkee koululle, jotta kaikki voivat yhdessä suunnitella läksyjenteon helpottamista.

Kuntouttavat tahot

Suurin osa lapsista, joilla on oppimisessa ongelmia, saa erityisopetusta. Osalla näistä lapsista vaikeudet ovat joko niin laaja-alaisia tai kapea-alaisuudesta huolimatta niin vaikea-asteisia, että heidän katsotaan tarvitsevan erityisopetuksen rinnalle muutakin kuntouttavaa tukea. Usein tuki on puhe- tai toimintaterapiaa ja toisinaan neuropsykologista kuntoutusta.  Alueelliset erot ovat Suomessa ilmeisen suuria sekä rahoituksen järjestymisen että kuntouttajien löytymisen kannalta.

Päiväkodin ja koulun ulkopuoliset kuntouttavat tahot työskentelevät joko omassa toimipaikassaan tai lapsen arkiympäristössä, kuten koulussa. Se, missä työskennellään, määrittelee osaltaan yhteistyön luonnetta. Kun kuntouttaja työskentelee omassa toimipisteessään, hän tapaa usein vanhempia viikoittain ja kuulee kodin kuulumisia ja vanhempien kysymyksiä. Tällöin opettajien kanssa ei ole arkista, luontevaa yhteistyötä, ja onkin tärkeää miettiä, miten arkihavaintoja saadaan vaihdettua myös koulun väen kanssa. Yksi hyvä väline on reissuvihko. Toisinaan terapia tai kuntoutus taas tapahtuu lapsen päiväkodissa tai koulussa, jolloin on tärkeä miettiä, miten arkikuulumisten vaihtaminen vanhempien kanssa kävisi luontevasti.

Arkisten kuulumisten vaihtamisen rinnalla myös säännölliset yhteiset neuvottelut ovat tärkeitä. Näissä neuvotteluissa ovat yhtä aikaa läsnä kaikki lapsen haasteiden kannalta olennaiset aikuiset ja usein myös lapsi itse. Tilanteessa on tärkeä kuulla eri tahojen havaintoja lapsen tilanteesta, suunnitella yhdessä lapsen tarvitsemia tukitoimia, tehdä sopimuksia sekä miettiä lyhyen ja pidemmän ajan tavoitteita. Kuntoutusjakson päättyessä pitää huolehtia riittävien tukitoimien ylläpitämisestä. Lisäksi kuntoutuksen päättyessä tulee suunnitella, kenelle jää vastuu lapsen mahdollisesti tulevaisuudessa tarvitsemien tukitoimien arvioimisesta ja kuka huolehtii tiedonsiirrosta erityisesti ns. nivelvaiheissa.

Lapsen kuntouttava tukeminen ei aina tarkoita suoraan lapselle annettavaa terapiaa tai kuntoutusta. Toisinaan kuntouttava tuki tarkoittaa myös vanhempien ja/tai opettajien ohjausta ja neuvontaa, ja siihen tulee pyytää huoltajien suostumus.

Lapsen tukeminen oppimishaasteiden työstämisessä edellyttää vanhempien, opettajien ja kuntouttavien työntekijöiden yhteistyötä. yhteistyö sekä tietojen ja kokemusten vaihtaminen hoituvat yleensä tehokkaammin henkilökohtaisessa kontaktissa kuin kirjallisten yhteenvetojen kautta. Keskusteluissa voidaan kysyä ja kertoa kokemuksia niin, että kaikki osallistujat voivat hyötyä toisten tiedoista. Keskusteluissa aikuisille kehkeytyy myös yhdenmukaisempi tapa toimia lapsen kanssa. Yhteiset toimintaperiaatteet lapsen eri toimintaympäristöissä tuovat johdonmukaisuutta ja selkeyttä, mikä taas auttaa lasta toimimaan eri tilanteissa ja vahvistaa uusien taitojen omaksumista.

 

 

sivun alkuun