Arvioinnin työnjaosta

Suomalaista oppimisvaikeusarviointia koskevaa työnjakoa ei ole määritelty laeissa ja asetuksissa kuin osittain. Laissa sanotaan esimerkiksi, että erityisopetuspaikan saamiseksi pitää olla lausunto psykologilta tai muulta asiantuntijalta, ilman tarkempaa määrittelyä. Eri roolit ovatkin muodostuneet kunkin ammattiryhmän perustehtävän perusteella. Esi- ja alkuopetusikäisen lapsen oppimisvaikeusarvioinnissa ovat lapsen lisäksi keskeisessä asemassa vanhemmat, luokan- tai ryhmänopettaja, koulun tai päiväkodin erityisopettaja, koulun oppilashuoltoryhmä sekä esimerkiksi terveyskeskuksen taikka perheneuvolan psykologi ja neuropsykologi.

• Vanhemmat
• Luokanopettaja tai päiväkotiryhmän opettaja
• Erityisopettaja tai erityislastentarhanopettaja
• Koulun oppilashuoltoryhmä, jonka jäseninä ovat rehtori, terveydenhoitaja, kuraattori ja erityisopettaja
• Psykologi tai neuropsykologi
• Tiivistelmä: Taitojen arviointia eri tasoilla

Vanhemmat

Lapsen vanhemmat ovat avainhenkilöitä lapsen oppimisvaikeuksien arvioinnissa ja hänen kehityksensä tukemisessa. Vanhemmat ovat usein jo kotona huomanneet, että lapsen taidot eivät näytä kehittyvän samoin kuin esimerkiksi vanhemmilla sisaruksilla tai serkuilla. Vanhemmilla on myös runsaasti tietoa siitä, miten heidän lapsensa on kehittynyt ja miten hän toimii päiväkodin tai koulun ulkopuolella. Arvioinnin perustavoite on saada mahdollisimman hyvä kuva lapsen oppimisen vahvuuksista ja haasteista. Vanhempien tieto lapsesta on tärkeä osa arvioinnin onnistumista. 

Luokanopettaja tai päiväkotiryhmän opettaja

Luokanopettajan tai päiväkotiryhmän opettajan vahvuus on se, että he näkevät lapset osana samanikäistä lapsiryhmää. Tämä tarjoaa heille selkeän vertailuryhmän, kun jonkun lapsen oppimisessa on pulmaa. Opettajien käytössä on usein myös koulukokeita tai sentyyppisiä tehtäväsarjoja, joilla voidaan seurata lapsiryhmän taitoja ja verrata helposti eri lasten taitoja keskenään. Luokan- tai ryhmänopettajan oleellisin tehtävä arvioinnin kannalta on havaita ne lapset, jotka ehkä tarvitsevat lisätukea kehityksessään. Toinen tärkeä tehtävä on pyytää apua koulun tai päiväkodin erityisopettajalta, jotta lapsen osaaminen pystytään yhteistyössä arvioimaan mahdollisimman hyvin ja tarjoamaan lapselle hänen tarvitsemansa tuki.

Erityisopettaja tai erityislastentarhanopettaja

Päiväkodin ja koulun erityisopettajan näkökulma oppimisvaikeusarvioinnissa on yksilöllinen. Erityisopettajalla on usein luokan- tai ryhmänopettajaa enemmän mahdollisuuksia keskittyä yksilöllisesti lapsen taitojen arvioimiseen ja tukitoimien suunnitteluun. Erityisopettajan työn tärkein sarka on juuri lapsen taitojen arvioiminen. Jos on tarpeen arvioida lapsen oppimisen taustalla olevia kognitiivisia toimintoja, mukaan arviointiin tarvitaan esimerkiksi psykologi tai neuropsykologi.  

Koulun oppilashuoltoryhmä, jonka jäseninä ovat rehtori, terveydenhoitaja, kuraattori ja erityisopettaja

Koulussa erityisopettaja ja luokanopettaja voivat kääntyä oppilashuoltoryhmän puoleen, jos he ovat huolissaan jonkun lapsen kehityksen etenemisestä ja oppimisen pulmista. Tämä moniammatillinen tiimi tekee suunnitelman siitä, mitä tahoja olisi asian tiimoilta hyvä konsultoida, ja huolehtii siitä, että lapsi saa tarvittavan tuen.

Suomalaisissa päiväkodeissa ei yleensä ole oppilashuoltoryhmää. Kun päivähoidossa tulee tilanne, että tarvitaan päiväkotihenkilökunnan ulkopuolista tukea lapsen oppimisen arviointiin, on päiväkodinjohtaja avainasemassa.

Psykologi tai neuropsykologi

Kun halutaan tietoa lapsen oppimisen pulmien taustalla olevista kognitiivisista toiminnoista ja niiden mahdollisista heikkouksista, on koulun, terveyskeskuksen tai perheneuvolan psykologi yleensä se, jonka puoleen käännytään ensimmäiseksi. Psykologin tutkimus on erityisopettajan arviointia laaja-alaisempi, ja siinä suhteutetaan havaittuja erityisvaikeuksia lapsen koko kognitiiviseen suoritusprofiiliin ja aikaisempaan tietoon kehityksestä (Paananen, Aro, Kultti-Lavikainen & Ahonen, 2005).  Oppimisvaikeuksiin liittyvän psykologisen tutkimuksen voi tehdä myös neuropsykologi, joka on neuropsykologian alaan erikoistunut psykologi. Psykologisen tutkimuksen tavoin lasten neuropsykologisessa tutkimuksessa arvioidaan lapsen kykyrakennetta ja erityisvaikeuksia sekä eritellään oppimisvaikeuksien syitä. Lisäksi neuropsykologisen tutkimuksen avulla voidaan selvitellä neurologisten sairauksien ja aivovaurioiden vaikutusta oppimis- ja toimintakykyyn sekä tarkastella kognitiivisten vaikeuksien ja mahdollisten aivojen rakenteellisten tai toiminnallisten poikkeavuuksien välistä yhteyttä.

Tiivistelmä: Taitojen arviointia eri tasoilla

Tietopalvelun oppimisvaikeusosassa esitellään neljä eri näkökulmaa matematiikan oppimisvaikeuksiin: käyttäytymisen taso, neuraalinen taso, kognitiivis-emotionaalinen taso sekä ympäristö. Oppimisvaikeusarvioinnin tekevien henkilöiden tehtäviä voidaan tarkastella näiden tasojen kautta. Vanhemmat sekä koulun ja päiväkodin opettajat lähestyvät lapsen matemaattisia oppimisvaikeuksia pääosin käyttäytymisen tasolla. Psykologit lähestyvät asiaa kognitiivis-emotionaalisella tasolla sekä neuraalisella tasolla. Neurologit tarkastelevat oppimisvaikeuksia neuraalisella tasolla. Ympäristötekijät puolestaan vaikuttavat käyttäytymisen tasoon, mutta myös neuraaliseen sekä kognitiivis-emotionaaliseen tasoon. Sen vuoksi jokaisen arviointiin osallistuvan tahon on hyvä huomioida ympäristötekijöiden mahdollinen kehitystä haittaava tai sitä tukeva vaikutus.