Arviointivälineisiin liittyvää termistöä

Suomessa ei ole yhtä vakiintunutta käsitteistöä liittyen välineisiin, joilla arvioidaan yksilön taitoja, käyttäytymistä tai kykyjä. Arviointivälineistä puhutaan hyvin erilaisin termein. Seuraavaksi pyrimme yleisellä tasolla kuvaamaan, mitä eri termeillä tarkoitamme.

Käytämme termiä arviointivälineet yleissanana kuvaamaan sellaisia välineitä, joilla arvioidaan lapsen osaamista. Arviointivälineitä ovat esimerkiksi: testit, seulat, koulukokeet sekä kyselylomakkeet.

Testillä tarkoitetaan jonkin ominaisuuden, soveltuvuuden tai kyvyn selville saamiseksi suoritettavaa tehtäväkokonaisuutta. Testi voi olla normiperusteinen tai kriteeriperusteinen. Normiperusteisissa testeissä päätöksenteko pohjautuu vertailuaineistoon, jonka avulla voidaan päätellä, miten yksilö suoriutuu esimerkiksi omaan ikäryhmäänsä nähden. Kriteeriperusteisessa arvioinnissa on olemassa jotkin etukäteen annetut perusteet ja päätöksenteossa tutkitaan, miten hyvin jokin henkilö nämä täyttää.

Seula on arviointiväline, jolla pyritään löytämään kaikki sellaiset yksilöt, joiden osaamista tulee arvioida ja seurata tarkemmin. Testiin verrattuna seulassa korostuu herkkyys, eli sen avulla pyritään löytämään kaikki ne yksilöt, joilla vaikeuksia saattaa olla. Seulaan saattaa silloin jäädä myös sellaisia yksilöitä, joilla todellisia vaikeuksia ei ole. Seulalla etsitäänkin yksilöt osaamisen tarkempaa, esimerkiksi testeillä tehtävää, arviointia varten. Myös seulat voivat olla normiperusteisia tai kriteeriperusteisia

Koulukoe perustuu yleensä opetussuunnitelmassa määriteltyjen keskeisten oppisisältöjen mittaamiseen. Tarkastellaan onko lapsi saavuttanut ne mitä on opetettu.  Yleensä ei ole käytössä normitietoja, minkä avulla voidaan päätellä kuinka lapsi menestyy suhteessa muihin suomalaisiin lapsiin.

Muita arvioinnissa käytettäviä välineitä ovat esimerkiksi kyselylomakkeet sekä haastatteluun ja havainnointiin suunnitellut strukturoidut lomakkeet.