Arviointimenetelmät

Pedagogisessa arvioinnissa tietoa on hyvä kerätä monella eri tavalla, jotta lapsen taidoista ja oppimisesta saadaan kokonaisvaltainen kuva. Se luo luotettavan perustan lapsen tuen suunnittelulle ja järjestämiselle, sekä jatkuvalle tuen vaikuttavuuden arvioinnille. Luotettava arviointi kuitenkin edellyttää eri arviointimenetelmien tuntemusta, eli sitä millaista tietoa erilaisilla arvioinnin menetelmillä kerätään ja mihin menetelmien tulkinta perustuu.

Testiarviointi

Testillä tarkoitetaan jonkin kyvyn, soveltuvuuden tai ominaisuuden arvioimiseksi suoritettavaa tehtäväkokonaisuutta. Testi voi olla normi- tai kriteeriperusteinen. Normiperusteisissa testeissä suoritusta verrataan vertailuaineistoon ja katsotaan, miten yksilö suoriutuu esimerkiksi omaan ikäryhmäänsä nähden. Kriteeriperusteisessa arvioinnissa käytetään etukäteen päätettyjä arviointiperusteita ja yksilön suoritusta arvioidaan niiden pohjalta. Kriteerit pohjautuvat teoriataustaan.

Osa testeistä on suunnattu niiden lasten tunnistamiseen, joiden jotakin kykyä, ominaisuutta tai soveltuvuutta, kuten osaamista, tulee arvioida ja seurata tarkemmin. Nämä välineet ovat usein koko ryhmälle tehtäviä ja suhteellisen nopeita teettää. Välineillä löydettyjen lasten osaamista voidaan arvioida tarkemmin esimerkiksi yksilötesteillä. Näin voidaan välttää työläiden testien teettäminen isolle joukolle.

Nämä tunnistamiseen suunnattujen testien tulokset ovat useasti luonteeltaan epätarkkoja. Arvioinnissa ongelmia voidaan tunnistaa myös sellaisten lasten kohdalla, joilla ei seulottavaa pulmaa todellisuudessa ole. Haitta ei ole kuitenkaan suuri, sillä virheelliset havainnot tulevat ilmi tarkemmissa testeissä. Hyvä tunnistamisen testi on sellainen, että sen avulla voi löytää kaikki sellaiset lapset, joilla on pulmia tarkasteltavassa ominaisuudessa.

Esimerkkejä:

  • Matematiikassa: LukiMat -palvelun Tuen tarpeen tunnistamisen välineet, Banuca ja Lukukäsitetesti
  • Lukemisessa: LukiMat-palvelun Tuen tarpeen tunnistamisen välineet, Allu-testi

OPS-pohjainen arviointi

Opetussuunnitelmaan pohjautuvat arviointivälineet keskittyvät arvioimaan sitä, kuinka hyvin lapsi hallitsee ne taidot, mitkä opetussuunnitelmassa on määritetty.

Opetussuunnitelmapohjainen formatiivinen arviointi

Formatiivinen arviointi on osa opetusta. Sen avulla seurataan oppimisen edistymistä vaikka päivittäin.

Formatiivisessa arvioinnissa voidaan käyttää opettajan tekemiä tai oppikirjan tarjoamia standardoimattomia tehtäviä. Siihen kuuluu myös tehtävätyöskentelyn havainnointi ja tuntiosaamisen seuranta. Tarkoituksena on arvioida, kuinka hyvin lapset ovat oppineet juuri opetetun asian.

Esimerkkejä:

  • Oppikirjojen materiaalissa mukana olevat arviointitehtävät.

Opetussuunnitelmapohjainen summatiivinen arviointi

Summatiivisessa arvioinnissa tehdään sarja tehtäviä, joiden tuloksista nähdään edistyminen tietyissä taitokokonaisuuksissa. Formatiiviseen arviointiin nähden sitä toteutetaan harvemmin ja arvioitavana ovat laajemmat taitokokonaisuudet tai oppisisällöt.

Arvioitavana on yleisten opetussuunnitelmaan kirjattujen tavoitteiden saavuttaminen.

Esimerkkejä:

  • Matematiikka: Makeko
  • Valtakunnalliset kokeet

Laadullinen arviointi

Arviointityö on parhaimmillaan monipuolista. Useimmiten testi- ja opetussuunnitelmapohjaiset arviointimenetelmät tuottavat numeerista tietoa lapsen kyvyistä ja osaamisesta. On järkevää täydentää tätä tietoa laadullisilla havainnoilla lapsen oppimisen ja kehityksen kokonaistilanteesta. Näin voidaan saada arvokasta tietoa yksilön oppimiseen keskeisesti vaikuttavista tekijöistä.

Tarkistuslista ja arviointiasteikko

Tarkistuslistoja ja arviointiasteikkoja käytettäessä taitoja, edistymistä tai esimerkiksi käyttäytymistä verrataan ennalta sovittuihin standardeihin. LukiMatissa lukemisen pedagogisen arvioinnin materiaalit sisältävät tarkistuslistoja, joiden avulla voidaan kerätä laadullista tietoa lapsen osaamisesta. Tarkistuslistalla voidaan kuitenkin kerätä myös määrällistä tietoa. Tarkistuslistojen ja -asteikkojen avulla voidaan tunnistaa esimerkiksi riskilapsia. Alla on esimerkki lukemisen tarkistuslistasta (LukiMat-palvelun Oppimisen arvioinnin Tuen tarpeen tunnistamisen välineet).

Kuva. Lukemisen tuen tarpeen tunnistamisen tarkistuslista ensimmäisellä luokalla.
Kuva. Lukemisen tuen tarpeen tunnistamisen tarkistuslista ensimmäisellä luokalla.

Haastattelu ja kysely

Haastattelujen ja kyselyjen avulla saadaan tietoa eri ihmisten käsityksistä lapsen vahvuuksista ja tarpeista. Haastattelut ovat keskusteluja, joiden tarkoituksena on lisätä ymmärrystä lapsesta, hänen oppimistavoistaan ja mahdollisista oppimisen esteistä. Kyselyt ovat kokoelma yhdeltä tai useammalta ihmiseltä (esim. vanhemmilta tai päiväkodin asiantuntijoilta) saatuja kirjallisia vastauksia lasta koskeviin kysymyksiin.

Havainnointi

Havainnointi on keskeinen osa päivittäistä opetustyötä. Havainnoinnissa seurataan lapsen toimintaa ja kirjataan havainnot muistiin. Havainnoinnissa kerätään tietoa lapsesta hänen omassa oppimisympäristössään. Tieto voi olla määrällistä tai laadullista (kuvailevaa).

Havainnointi voi olla strukturoitua tai strukturoimatonta. Strukturoidussa havainnoinnissa seurataan ennalta päätettyjä asioita ja arvioidaan lapsen toimintaa esimerkiksi asteikolla ”osaa taidon I – ei osaa taitoa 0”. Strukturoimattomassa havainnoinnissa ei ole etukäteen päätetty, mitä piirteitä tarkkaillaan, vaan lapsesta kootaan kuvailevaa tietoa.

Portfolio

Portfoliot ovat kokoelma lapsen tai opettajan arvioimia töitä, joiden avulla saadaan kuvaa lapsen suoriutumisesta ja saavutuksista pidemmällä aikavälillä. Portfolio voi auttaa myös lasta itseään saamaan käsityksen omista taidoistaan ja niiden kehittymisestä.

sivun alkuun