Fonologinen herkkyys ja nimeäminen
Fonologinen herkkyys
Esimerkki:
Eeli täytti esiopetusvuoden keväällä seitsemän vuotta. Kevätlukukaudella hänen oli vaikea tunnistaa yksinkertaisten sanojen alussa tai lopussa kuuluvia äänteitä, vaikka hän olikin niitä harjoitellut päiväkotiryhmän kanssa. Vaikeus näkyi monenlaisissa äänteiden kuuntelun tehtävissä esimerkiksi ”Mikä ääni kuuluu sanan ”auto” tai ”Outi” alussa? Entäpä lopussa?” –tehtävissä. Myös sanojen tavurytmin löytäminen oli työlästä.
Äännetietoisuuden ja fonologisen herkkyyden harjoittelu
Lukemisessa ja kirjoittamisessa on tärkeää kyetä erottamaan sanaa pienempiä osia kuten tavuja ja äänteitä. Leikki-iässä lapset kykenevät erottamaan tavun kokoisia sanan osia ja esiopetusiässä äänteitä. Jos lapsella on hyvät taidot äännetietoisuudessa, hänellä on myös hyvät valmiudet oppia lukemaan.
Äännetietoisuutta (eli fonologista herkkyyttä ja tietoisuutta) voidaan harjoitella monenlaisten tehtävien avulla. Tehtävistä helpoimpia on sellaiset, missä sanasta pitää tunnistaa tavu. Vaikeimpia tehtäviä edustavat tehtävät, joissa sanasta pitää tunnistaa äänne ja vaihtaa se joksikin toiseksi äänteeksi. Näiden kahden vaikeustasoltaan hyvin erilaisten tehtävien väliin jää monenlaisia muita tehtävätyyppejä.
Tutkimuksissa on todettu, että äännetietoisuuden harjoittelu esi- ja alakouluvaiheessa edistää lukutaidon omaksumista ja ehkäisee siihen liittyvien pulmien syntymistä.
Esimerkkejä harjoitteista:
Kotona, kerhoissa ja ryhmissä kannattaa ensiksi miettiä, onko olemassa tuttuja leikkejä, jotka edistäisivät äännetietoisuuden kehittymistä. Monissa lasten lauluissa on nokkelia sanoituksia, riimejä, rytmejä ja sävelkulkuja, jotka edistävät kykyä erotella sanojen osia.
- ”Vanhanajan” loru- ja laululeikit (myös uusia loruja ja runoja on saatavilla)
- Rytmileikit ”Tavutetaan sanat taputtamalla” –leikissä keksitään sanoja ja taputetaan niiden tavut. Esimerkiksi: au-to (2 taputusta), au-rin-ko (3-taputusta), e-le-fant-ti (4 taputusta)
- Minimipareilla leikkiminen: Esimerkiksi tehdään kuvaparit: tiili-tilli, uni-uuni, mato-matto ja pelataan näillä siten, että pyritään löytämään kuvapari joka kuulostaa melkein samanlaiselta.
- ”Millä sana alkaa?”-leikki
- "Mihin sana loppuu? "-leikki
- ”Laiva on lastattu”- leikki . Jokainen osallistuja keksii vuorollaan tietyllä tavuilla tai äänteillä alkavia sanoja.
Esimerkkejä materiaaleista:
- Mäkinen, M (2004). Kummi 3: Lukemisen aika, leikin taika. NMI-julkaisu.
- Tornéus, M., Hedström, G.-B., & Lundberg, I. (1991). Löytöretki Kieleen – Leikkejä ja Harjoituksia. VAPK-kustannus.
Kirjallisuutta:
Brady, S., Fowler, A., Stone, B., & Windury, N. (1994). Training phonological awareness: A study with inner-city kindergarten children. Annals of Dyslexia, 44, 26-59.
Lundberg, I., Frost, J., & Petersen, O. (1988). Effects of an extensive program for stimulating phonological awareness in preschool children. Reading Research Quarterly, 23, 263-284.
Poskiparta, E (2002). Remediation of Reading Difficulties in Grades 1 and 2. Are Cognitive Deficits Only Part of the Story? Dissertation. Turun yliopiston julkaisuja. Sarja 254.
Nimeäminen
Esimerkki:
’Pauliina tietää ikäisekseen paljon harvinaisia sanoja. Kotona ja päiväkodissa on ihmetelty, miksi hän kuitenkin välillä hakee tuttuja sanoja tai käyttää ’hassuja’ sanoja (’agodiili’ po. krokotiili). Pauliinalla on myös vaikeuksia kertoa tapahtumista tarkasti ja selkeästi. Epätarkaksi ilmaisun tekee se, että hän käyttää paljon pronomineja (’toi meni tonne’ po. poika juoksi leikkimökkiin) ja muita epätarkkoja ilmaisuja (’toi juttu’ po. tietokone) puheessaan. Pauliinalla on ollut myös vaikeuksia värien ja numeroiden oppimisessa. Nyt esikoulussa kirjainten nimet eivät näytä jäävän mieleen harjoittelusta huolimatta.’
Nimeämistaitojen harjoittelu:
Nimeämistaitoja voidaan yrittää tukea erilaisilla sanan merkitystä (semanttisilla) ja äänneasua (fonologisilla; ks. Fonologinen herkkyys) vahvistavilla tehtävillä. Harjoitukset voivat kohdistua joko nimeämisen tarkkuuteen ja/tai nopeuteen. Harjoitus voi kohdistua myös kertovaan puheeseen. Sanan mieleen palauttamista voi yrittää helpottaa myös erilaisilla sanaa koskevilla vihjeillä kuten alkutavuvihjeillä (’se on tuo-’ po. tuoli) tai sanan merkitystä kuvailevilla vihje ’se on huonekalu, sillä voi istua’).
Lue lisää nimeämisvaikeudesta ks. Nimeämisvaikeus
Esimerkkejä harjoitteista:
- Automatkoilla voi leikkiä ’Laiva on lastattu’ –leikkiä koko perheen voimin. Kukin keksii vuorollaan sovittuun sanaryhmään kuuluvia sanoja kuten eläimiä, vaatteita, leluja tai Pokemonien nimiä tai tietyllä kirjaimella kuten r-kirjaimella alkavia sanoja.
- Kotona voi pelata erilaisia Alias-tyylisiä sanaselityspelejä. Kukin pelaaja kuvailee vuorollaan sanoja, joita toiset yrittävät arvata.
- Kauppareissuilla voi nimetä yhdessä lapsen kanssa tavaroita vaikka hedelmä- ja vihannestiskiltä tai leluosastolta.
- Kirjakaupoissa ja marketeissa myytävänä olevissa esikoulukirjoissa, cd-romeissa ja peleissä sekä netissä on tarjolla erilaisia nimeämistä harjoittavia tehtäviä kuten luokittelutehtäviä, vastakohtatehtäviä tai muita nimeämistä vaativia harjoituksia.
- Kotona tai päiväkodissa kertoessa tai ohjeita antaessa kannattaa käyttää tarkkoja ilmaisuja (esimerkiksi ’Toisitko Aku Ankan lehtikorista’, ’Laita iso punainen pyyhe pyykkikoriin’).
- Kotona ja koulussa voitte tehdä eri aiheista kuvatauluja, joiden avulla voi harjoitella nimeämistä. Ks. tulostettava kuvataulu ja siihen liittyvät nimeämistehtävät Ruokakaupassa
Esimerkkejä materiaaleista ja lähdeviitteitä:
Ketonen, R., Siiskonen, T. & Salmi, P. (2001) Kielelliset vaikeudet ja vuorovaikutuksen tukeminen. Teoksessa T. Ahonen, T. Siiskonen & T. Aro (toim.), Sanat sekaisin. Kielelliset oppimisvaikeudet ja opetus kouluiässä (s. 33-52). Juva: PS-kustannus.
Ketonen, R., Palmroth, A., Röman M., Salmi, P. & Poikkeus, A-M. (2003) Kieli ja kommunikaatio. Teoksessa T. Siiskonen, T. Aro, T. Ahonen & R. Ketonen (toim.), Joko se puhuu? Kielenkehityksen vaikeudet varhaislapsuudessa (s. 176-198). Juva: PS-kustannus.
Salmi, P., Gustafsson, M & Papinaho, A. (2005) Nimeämisvaikeuksien harjaannuttaminen esikouluryhmässä. Teoksessa T. M. Kankaanranta, E. Hämäläinen & M. Gustafsson (toim.), Teatteria tornikamarissa ja matematiikkaa männynkävyillä. Puheenvuoroja esiopetuksesta (s. 103-112). Jyväskylä: Jyväskylän yliopistopaino.
Lerkkanen, M-K, Poikkeus, A-M & Ketonen, R. (2006). Armi. Luku- ja kirjoitustaidon arviointimateriaali 1. luokalle. WSOY.
Lerkkanen, M-K, Poikkeus, A-M & Ketonen, R. (2008). Armi 2. Luku- ja kirjoitustaidon arviointimateriaali 2. luokalle. WSOY.
Tuovinen, S. & Leppäsaari, T. (1999) Sananlöytämisongelmien kuntoutus. Teoksessa T. Ahonen & T. Aro (toim.), Oppimisvaikeudet. Kuntoutus ja opetus yksilöllisen kehityksen tukena. (s. 254-272). Jyväskylä: Atena Kustannus.
Salmi, P. (2008). Nimeäminen ja lukemisvaikeus. Kehityksen ja kuntoutuksen näkökulma. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 345. Väitöskirja. Psykologian laitos, Jyväskylän yliopisto.