Lukivaikeuden määritelmä ja esiintyvyys
Lukemis- ja kirjoittamisvaikeus (lukivaikeus) voidaan määritellä hyvin monella eri tavalla. International Dyslexia Association määrittelee lukivaikeuden tutkimushavaintoihin perustuen seuraavasti:
”Dysleksia eli sitkeä lukivaikeus on erityinen oppimisvaikeus, joka on alkuperältään neurobiologinen. Sille ovat tunnusomaisia vaikeudet tarkassa ja/tai sujuvassa sanantunnistuksessa sekä heikko oikeinkirjoitus- ja dekoodaustaito. Nämä vaikeudet johtuvat tyypillisesti kielen fonologisen osataidon heikkoudesta, joka ei ole kognitiivisten kykyjen eikä tehokkaan kouluopetuksen saamisen perusteella odotuksenmukainen."
Toissijaisina seurauksina voi olla ongelmia luetun ymmärtämisessä ja vähäinen lukeminen vapaa-ajalla, joka voi haitata sanavaraston ja taustatietomäärän kasvua”, (Lyon ym., 2003).
Yleisesti arvioidaan, että noin 10 %:lla lapsista on lukemisessaan jonkinlaista vaikeutta, mutta vain noin 2 %:lla vaikeudet ovat hyvin selkeitä ja pitkään kestäviä. Lukivaikeuden todennäköisyys kasvaa noin nelinkertaiseksi, jos suvussa on dysleksiaa.
