Perustaitojen opettaminen

Lukemaan opettamisen alkeismenetelmät jaetaan kahteen päätyyppiin: menetelmiin, joilla on synteettinen tai analyyttinen perusta.

Synteettiset ja analyyttiset menetelmät

Suomessa useimmiten käytetyt synteettiset menetelmät perustuvat pääosin suomen kielen rakenteenseen. Niissä lukemaan opettaminen alkaa kirjain-äännevastaavuuden opettelusta ja etenee tavujen kautta sanojen ja lauseiden lukemiseen (esimerkiksi KÄTS eli Kirjain-äänne-tavu-sana -menetelmä).

Analyyttiset menetelmät pohjautuvat epäsäännöllisten kielten rakenteeseen ja opetus aloitetaan yleensä kokonaisista sanahahmoista (esimerkiksi LPP eli Lukemaan Puhumisen Perusteella -menetelmä). Tämän lisäksi puhutaan sekamenetelmistä. Niillä tarkoitetaan lukemaan opettamisen menetelmiä, joissa yhdistetään synteettisten ja analyyttisten menetelmien piirteitä.

Sanojen lukemisen taidot

Sanojen lukemisen taidot rakentuvat kirjaintuntemuksesta, äännetietoisuudesta, kirjain-äännevastaavuudesta, äänteiden yhdistämisen taidoista sekä tavujen ja sanojen lukemisesta, sanojen tunnistamisesta ja sanojen oikeinkirjoituksesta. Taitojen automatisoitumista harjoitellaan sekä teknisinä taitoina että erilaisten tekstien yhteydessä.

Tekstitaidot

Tekstitaitojen perusta on kuullun ymmärtämisessä ja sanavaraston laajuudessa. Myös näitä taitoja voidaan harjoitella jo varhain ennen kuin edes varsinaisesti opetellaan lukemista esimerkiksi ääneen luettujen satujen ja kuullun ymmärtämisen harjoitusten avulla.

Oleellista on huomata, että tekstejä voidaan käyttää myös sanatasoisia taitoja harjoiteltaessa. Tekstitaitoihin kuuluvat alkuopetuksessa luetun ymmärtäminen, ensimmäisten lukustrategioiden harjoittelu ja tuottava kirjoittaminen.

Peruslukutaidon elementit

Lukemaan oppiminen edellyttää tiettyjä perustaitoja, jotka ovat riippumattomia käytetyistä opettamisen menetelmistä.  Jokainen peruslukutaidon elementti on toimivan lukutaidon saavuttamisen kannalta tärkeä. Siksi seuraavia taitoja harjoitellaan jo lukemaan opettelun alkuvaiheista lähtien:

1. Tekstikoodin purkaminen (dekoodaustaito). Lapsi oppii yhteyden kuulemansa äänteen ja kirjoitetun symbolin välillä (kirjain-äännevastaavuuden) ja osaa käyttää taitoa lukiessaan. Tämä on keskeinen perustaito, kun kyseessä on  kirjain-äännevastaavuudeltaan lähes täydellinen suomen kieli.
2. Tekstin ymmärtäminen (ymmärtämisen taito). Lukutaidon keskeinen tavoite on ymmärtää kirjoitettuja viestejä ja tekstejä. Tekstin ymmärtämisen taito sisältää myös taidon käyttää, tulkita ja arvioida tietoja ja omia kokemuksia pohdittaessa tekstin merkityksiä.
3. Tekstien funktionaalinen käyttö (toiminnallinen käyttötaito). Funktionaaliseen lukutaitoon sisältyy tietoisuus erilaisten tekstien tunnusmerkeistä ja rakenteesta sekä niiden erilaisista käyttötarkoituksista.
4. Tekstin kriittinen analyysi ja muuntaminen (analysointitaito). Tekstin analysointitaitoa tarvitaan, jotta tekstistä voidaan keskustella, esittää kysymyksiä ja tehdä päätelmiä esim. sen tarkoitusperistä, totuudellisuudesta tai vaikuttamiskeinoista.

Peruslukutaidon elementtejä käytetään opetuksessa rinnakkain etenevinä taitoina ennemmin kuin toisilleen alisteisina. Tällä tarkoitetaan sekä sanatason että tekstitason mahdollisuuksien huomioon ottamista opetuksessa.

Lapset oppivat lukemaan monella eri tavalla.

Lukemaan opettamisessa käytetään erilaisia menetelmiä ja lähestymistapoja. Suurin osa lukemaan opettamisen alkeismenetelmistä perustuu suomen kielen rakenteeseen ja kirjain- äännevastaavuuden opettamiseen.

Keskeistä on huomata, että:

• lapset oppivat lukemaan eri tavoin.
• osa lapsista oppii lukutaidon jo ennen varsinaista lukutaidon opettamista koulussa.
• tärkeää on kiinnostuksen herättäminen ja ylläpito sen jälkeen, kun peruslukutaito on opittu.
• osalle lapsista lukutaidon oppiminen on kuitenkin erityinen haaste. Silloin on tärkeää valita keinoja, jotka parhaiten tukevat lapsen taitojen oppimista.
• kouluopetus ja kodin tuki ovat yhdenmukaiset, etteivät erilaiset opetustavat hankaloita lapsen oppimista.