Sijainti: Pääsivu Lukeminen Tietopalvelu Lukemaan opettaminen Luetun ymmärtämisen opettaminen

Luetun ymmärtämisen opettaminen

Luetun ymmärtämistä tukevat sanavarasto, kuullun ymmärtämisen taidot sekä lukustrategioiden hallinta.

Sanavarasto

Kirjoitetussa tekstissä tulee esiin sanoja, joita ei puhekielessä esiinny. Lasten sanavaraston laajentaminen lukemaan opettamisen yhteydessä heijastuu luetun ymmärtämisen taitojen paranemiseen. Toisaalta sanavarasto laajenee myös lukukokemusten karttuessa.

  • Sanaston käsittelyllä autetaan lukijaa muodostamaan yhteyksiä käsitteiden välille liittämällä uudet sanat lapsille tuttuihin ja merkityksellisiin asiayhteyksiin, jotka tukevat uuden sanan omaksumista.  Apuna voi käyttää esimerkiksi sanojen luokittelu- ja ajatuskarttaharjoituksia. Synonyymit, vastakohdat, päättelytehtävät, yhteenvedot, sanapelit, kuvittaminen ja huumori auttavat lapsia muistamaan uusien sanojen merkityksiä. Uutta sanaa on syytä toistaa: lukea tekstejä tai tehdä tehtäviä, joissa sana tulee uudelleen eteen. Opettajan kannattaa käyttää uutta sanaa myös puheessaan ja rohkaista lapsia käyttämään sanaa tehtävissä ja kirjoitusharjoituksissa.
  • Sanavaraston laajentaminen onnistuu parhaiten kertomusten yhteydessä. Tutkimuksissa on havaittu, että vuorovaikutteinen, interaktiivinen ääneen lukeminen ja siihen liitetty sanojen käsittely, tukee parhaiten sanavaraston karttumista. Vuorovaikutteisessa lukemisessa sanaston ymmärtämiseen paneudutaan ennen lukemista, lukemisen aikana ja sen jälkeen.
  • Ennen lukemista pyritään ennakoimaan tekstin ymmärtämistä. Merkitykseltään vieraammat 1–3 sanaa, jotka ovat kuitenkin tekstin ymmärtämisen kannalta avainsanoja eivätkä aukene tekstikontekstista, on syytä käydä läpi etukäteen keskustellen esimerkkien, synonyymien tai kuvan avulla.
  • Lukemisen aikana saadaan outojen sanojen selitykseen usein tukea tekstin kontekstista. Ääneen lukemisen aikana voi pysähtyä hetkeksi etsimään sanalle synonyymia tai pysähtyä pidemmäksi aikaa keskustelemaan sanasta lause- tai tekstiyhteydessään. Nämä sanat voivat olla myös samoja, jotka ennakoinnissa otettiin esille, jolloin uudet sanat yhdistyvät nyt tekstikontekstiin.
  • Lukemisen jälkeen voidaan pohtia esimerkiksi tekstissä olleen sanonnan merkitystä, rikastuttaa sanojen merkityksiä ja käsitellä niitä yleisemmällä tasolla keskustelun, kuvien, tehtävien tai näyttelemisen avulla tai soveltaa uusia sanoja toisiin asia- tai lauseyhteyksiin oppilaiden keksimien esimerkkien avulla.

Kuullun ymmärtäminen

Kuullun ymmärtämisessä yhdistyvät viestin kuuleminen, sen ymmärtäminen ja tulkinta. On havaittu, että ensimmäisen luokan oppilaat saattavat selviytyä taitavasti kuullun ymmärtämistä vaativista tehtävistä silloin, kun tehtävä liittyy heille tuttuun kontekstiin eikä vaadi muuta kuin asioiden tunnistamista. Lapselle voi kuitenkin olla ylivoimaista ymmärtää opettajan ohjeita, jos ne sisältävät vieraita käsitteitä, vaativat laajaa muistikapasiteettia tai johtopäätösten tekoa.

Kuullun ymmärtämisen harjaannuttaminen

Vuorovaikutteinen ääneen lukeminen

Kun oppilas kuuntelee ja lukee, hän käyttää taustatietojaan ymmärtääkseen sanoman. On havaittu, että kertomusten ääneen lukeminen ja niistä keskusteleminen kehittävät lapsen tietoisuutta kirjoitetun ja puhutun kielen yhteydestä toisiinsa. Lisäksi kertomusten vuorovaikutteinen ääneen lukeminen tukee kuullun ja luetun ymmärtämistä sekä muita kielellisiä taitoja.

  • Ennen kertomuksen kuuntelua ennakoidaan tulevaa kertomusta esimerkiksi omien kokemusten, otsikon tai kuvien perusteella.
  • Lukemisen aikana pysähdytään välillä pohtimaan, mitä on tapahtunut ja ennakoidaan, mitä seuraavaksi voisi tapahtua.
  • Kertomuksen lopuksi kerrataan keskeiset tapahtumat, pohditaan henkilöitä, syitä ja seurauksia ja verrataan tapahtumia omaan elämään.

 

Kuullun ymmärtämistä voi harjaannuttaa myös erilaisilla kuuntelu- ja päättelytehtävillä esimerkiksi seuraavasti:

  • Eläytyvä kuunteleminen: kertomusten kuuntelu ja niihin eläytyminen sekä mielikuvien muodostaminen, päivittäiset keskustelut lasten kokemuksista ja yhteisten elämysten jakaminen ryhmässä.
  • Tarkka kuunteleminen: ohjeen tarkka kuuntelu ja sen mukaan toimiminen kuuntelun jälkeen, muistileikit ja laulut sekä leikit, joissa vaaditaan tarkkojen ohjeiden mukaan toimimista, keskustellaan kuulluista kertomuksista.
  • Erotteleva kuunteleminen: rytmileikit ja äänien erotteluleikit sekä äänteiden kestoeroihin liittyvät kuuntelutehtävät, äänimaailmasta sovittujen viestien tai äänien tunnistaminen.
  • Päättelevä kuunteleminen: kertomusten kuunteleminen ja niistä keskustelu, kuullun analysointi, kuvan ja lauseen yhdistämistehtävät, omien kokemusten kuvailu, vertailu- ja yhdistämistehtävät sekä -leikit.
  • Arvioiva kuunteleminen: kertomusten, keskustelujen ja kirjoitustehtävien yhteydessä sekä leikki- ja ilmaisutehtävissä erottaa oleellisen epäolennaisesta tai tunnistaa henkilön tai tapahtumien tarkoitusperät.

Lukustrategioiden harjaannuttaminen

Lukustrategioilla tarkoitetaan toimintamalleja ja tekniikoita, jotka
auttavat lukijaa ymmärtämään, muistamaan ja käsittelemään tekstiä.
Aluksi lukustrategioita harjoitellaan kuultujen kertomusten yhteydessä ja
kuullun ymmärtämisen tehtävien avulla ensin yhdessä opettajan kanssa
mallintaen, sen jälkeen parin kanssa ja lopulta yhä itsenäisemmin.

Alkuvaiheessa lukijan kanssa voi harjoitella esimerkiksi seuraavia lukustrategioita ensin yhdessä opettajan kanssa mallintaen, sen jälkeen parin kanssa ja lopulta yhä itsenäisemmin:

Ennakointi: Tekstin sisältöä ennakoidaan otsikon ja kuvien perusteella. Pohditaan tarinan seuraavia tapahtumia tai tekstissä ja kuvissa annettuja vihjeitä yhdistämällä ne omiin aikaisempiin tietoihin tai kertomuksen aikaisempiin tapahtumiin.

Selventäminen: Tekstin vaikeiden sanojen huomaaminen ja niiden merkityksen selvittäminen tekstin yhteydestä, kuvaa apuna käyttäen, keskustelemalla tai sanakirjasta etsimällä.

Tiivistäminen: Tekstin pääasioiden löytäminen sekä juonen tiivistelmän tai yhteenvedon tekeminen esimerkiksi muutamalla lauseella, sarjakuvalla tai näyttelemällä.

Uudelleen muotoilu: Tekstin sisältö kerrotaan omin sanoin.

Kysymysten tekeminen: Kysymysten laatiminen esimerkiksi parille tekstin keskeisistä kohdista, jolloin tekstin rakenne ja sisältö sekä keskeiset asiat jäsentyvät.

Päätelmien tekeminen: Pysähdytään ymmärtämisen kannalta kriittisissä kohdissa, keskeisten asioiden tunnistaminen tekstistä ja päätelmien tekeminen luetusta myös omia taustatietoja hyväksi käyttäen.

Näiden strategioiden lisäksi voidaan ymmärtämisen tukena käyttää tekstin ulkopuolisia strategioita kuten ajatuskarttoja, muistia tukevia mielikuvia tai mielikuvaharjoituksia.

sivun alkuun